Kokemuksia lukion musiikkiteatterin Tulitikkutyttö-näytelmästä 

Aloimme työskennellä H. C. Andersenin tunnettuun Tulitikkutyttö-satuun pohjautuvan esityksen parissa jo heti elokuussa. Ensin tapasimme koko näyttelijäporukalla kolme kertaa viikossa, mutta jakauduimme pian kahteen ryhmään. Ryhmiin sai toivoa omia kavereita, ja toiveiden perusteella ryhmät jaettiin niin, että samoissa kohtauksissa olevat näyttelijät olisivat samoissa ryhmissä. Tämän jälkeen näimme enää kaksi kertaa viikossa. Maanantaisin kaikilla oli laulutreenit, joita ohjasi Riikka Rinkinen. Laulutreenit olivat kivoja, koska siellä näki aina koko porukan. Keskiviikkoisin ja torstaisin oli teatteritreenit aina osalla porukasta. Teatteritreenejä ohjasi Eeva Rantala. Teatteritreeneissä oli hauskaa olla pienissä porukoissa, koska silloin uskaltautui heti alusta lähtien heittäytyä omaan rooliinsa. Pian laulutreeneihin tuli mukaan myös Johannes Rinkisen ohjaama bändi. 

Ensimmäisten pitkien treenien ansiosta pääsimme tutustumaan myös meidän ääniteknikkoihimme Sini Valoseen ja Tomi Halmiseen, jotka tulivat mukaan Salpauksen ansiosta. Pitkissä treeneissä oli myös ihanaa nähdä kohtauksia, joita oli harjoiteltu toisen näyttelijäryhmän kanssa. Esityspäivät alkoivat lähestyä, ja kieltämättä heräsi huoli siitä, saammeko esityksestä ehjää ja toimivaa kokonaisuutta. Toisiksi viimeisissä treeneissä kuitenkin pääsimme menemään koko esityksen läpi, ja silloin tajusimme, että esitys on oikeasti aika hyvä. Silloin katosi stressi, ja aloimme jo innolla odottamaan oikeita näytöksiä.  

Viimein koittivat esityspäivät, ja vihdoin oli se hetki, kun pääsisimme näyttämään työmme tuloksen muille. Aamulla oli Riikan vetämä äänenavaus, ja sen jälkeen vetäydyimme bäkkärille valmistautumaan. Bäkkärillä kaikkia jännitti. Ensimmäinen esitys oli lukiolaisille, mikä oli meille helppo aloitus, koska tiesimme, että katsomossa on ystäviä. Joillekin se taas saattoi kuitenkin aiheuttaa vielä enemmän jännitystä. Ensimmäinen esitys meni kuitenkin todella hyvin, ja kaikki olivat tyytyväisiä sen jälkeen. Aamun esitysten jälkeen olimme loppupäivän oppitunneilla, joilla oli hieman vaikeaa keskittyä, kun tiesi, että illalla on taas edessä uusi näytös. Viimeisen esityksen jälkeen olimme helpottuneita siitä, että kaikki esitykset olivat onnistuneita eikä kova työ mennyt hukkaan. 

On ollut rankkaa käydä koulussa, kun lukujärjestys on ollut melkein täysi ja on lisäksi käynyt musiikkiteatterin harjoituksissa. Porukkamme oli kuitenkin mukava, ja oli aina kivaa mennä treeneihin. On ollut myös ilo huomata, kuinka me kaikki olemme rohkaistuneet ja kehittyneet laulamisessa ja näyttelemisessä. Aluksi mekin olimme varuillamme, emmekä varsinkaan laulutreeneissä uskaltaneet laulaa hirveän reippaasti. Olisi ollut painajainen, jos heti alussa olisi joutunut laulamaan mikkiin, ja olemmekin kiitollisia siitä, että opettajat olivat ymmärtäväisiä ja antoivat meidän totutella ajatukseen mikrofonien käytöstä. Jännitys katosi hetkessä, kun tajusimme, kuinka hyvä porukka meillä on. Olemme ylpeitä meistä kaikista ja me kaikki pidimme hauskaa loppukaronkassakin. Erityskiitokset vielä meidän ihan huikeille ohjaajillemme Eevalle, Riikalle ja Johannekselle, jotka jaksoivat aina tsempata, olivat hauskoja ja auttoivat luomaan herkän ja hienon näytelmän.                

Sylvi Kataja ja Milka Rossi